Nuku rauhassa Zero

En oikein tiedä mistä tämän kirjoituksen aloittaisin, mutta surukseni jouduin päästämään Zeron parempaan paikkaan viime viikon perjantaina.

Huomasin 8.11, että Zero oli saanut silmäänsä haavan, joka meni silmän yli poikittain. Onneksi se oli vain pinta haava, jonka Verna oli ilmeisesti kiukuspäissään aiheuttanut. Laittaessani ukkelia takaisin omaan asumukseen, huomasin ihon tummentuneen oikean kiveksen kohdalta. Alkuun luulin, että kyseessä oli purema haava, mutta kauhukseni tajusin, että ihon sisällä oli patti. Parin päivän päästä myös hajurauhasen yläpuolelle oli ilmestynyt patti, eli kyseessä oli huononlaatuinen kasvain. Päätösen tein melko nopeasti ja pikkumies pääsi lähtemään vielä hyvävoimaisena, ennen kuin kunto ehti romahtamaan.

Muistan vielä, kuinka en ollut alkuun edes suunnitellut Zeron kotiin jättämistä. Minut sulatti kuitenkin se, kuinka herra oli poikasena pitkään kaikista naperoista pienin, mutta kuitenkin aina yksi touhukkaimmista. Lopullisen päätöksen tein ihastuttuani hyvään luonteeseen ja hieman erikoiseen kuvioon. Tätä päätöstä en ole koskaan joutunut katumaan.
Roboksi Zero oli mitä kultaisin. Ikinä ei ollut huonoa päivää, ja koskaan ei tarvinnut pelätä puremista tai rääkymistä. Joskus saatettiin jopa viettää aikaa kädellä istuskellessa. Vapaa-aika kului parhaiten purujen seassa, syödessä ja juoksupyörässä juostessa. Nukkuminen tapahtui aina juoksulautasen alla, vaikka tarjolla olisi ollut useampaakin mökkiä. :)

Näyttelyissä käytiin jonkin verran ja viimeinen kerta oli vajaa vuosikkaana. Menestystä tuli enemmän, kuin olisin koskaan kuvitellutkaan. Zero saikin FIN VLH-tittelin suoraan kolmesta näyttelystä ja lisäksi tuli vielä yksi ylimääräinen sijoitus, eli neljä PLH-sijaa + kumat ja erikoispalkinnot. Eniten tuli kiitosta pikkumiehen luonteesta ja käsiteltävyydestä. Ulkomuodosta tuli myös sijoitus, joka lämmitti paljon.

Lepää rauhassa rakas FIN VLH Vincent Valentine ja kiitos kaikesta. <3

Zero 27.8.2014 - 13.11.2015