Menneet hamsterini

Minun ensikosketus hamstereihin tapahtui lapsena, kun sain aina välillä käydä hoitamassa naapurini syrkkiurosta (lk ms valkoinen). Lapsena tietenkin halusin itsekkin oman hamsterin, mutta äitini ei ajatukselle lämminnyt. Tämän jälkeen menikin pitkä aika, jolloin en edes miettinyt hamstereita tai niiden hankkimista. Vasta aikuisena aloin miettimään pieneläimen hankkimista. Ensialkuun oli mielessä kani, mutta pienen harkinnan jälkeen totesin, että opiskeluni vuoksi ei kanin kaltaiselle eläimelle jäisi tarpeeksi aikaa. 

Ensimmäisen hamsterin ostin paikallisesta eläinkaupasta. Muistan vieläkin kuinka varaamani hamsteri meinasi puraista työntekijää ja erästä vanhaa miestä, joka meni työntämään kätensä terraarioon kesken unien. Tuolloin mietin vain, että mihin olen itseni laittamassa, mutta kaikki menikin hyvin. Lyhytkarvainen normaali umborous syrkkineiti sai nimekseen Namu.

Namu saapui kotiin joulukuun lopusta 2010 puolen vuoden ikäisenä. Muistan vielä miten jännitin ensimmäistä käsittelyä, mutta totesin nopeasti, että kyseinen neiti olikin mitä kiltein tapaus. Luonteeltaan Namu oli erittäin miellyttävä ja kaikinpuolin helppo hamsteri. Ensimmäisenä hamsterina tyttö opettikin minulle todella paljon, vaikka teinkin joitain virheitä alkuun (lähinnä ruokinnassa), mutta näistä virheistä opittiin nopeasti ja aloin kiinnostumaan hamstereiden ruokinnasta kokoajan enemmän.

Vanhuuspäivillään Namu alkoi hidastumaan ja juoksupyörän käyttö jäi melkein kokonaan pois. Myös selvä laihtuminen alkoi näkyä ja vanha rouva nukkuikin pois 1 v 11 kk iässä.

Myöhemmin aloin miettimään toisen hamsterin hankkimista ja tiedon etsimisen jälkeen kiinnostuin roborovskeista.
Lokakuussa 2011 muutti minulle robopojat Ringo ja Rolle. Muistan vielä ensi järkytykseni, kun  käsittelin poikia ensimmäistä kertaa. En ollut kuvitellut robojen olevan niin nopeita, mutta ajan kanssa käsittelyyn tottui.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Strömsössä poikien kanssa ja veljekset asuivat yhdessä vain viikon, ennen kuin jouduin erottamaan heidät Ringon purtua Rollea useita kertoja takajalkaan.

Rolle oli kaksikosta ehdoton herkkupylly, jolle kelpasi poikkeuksetta kaikki mitä suun eteen sai. Yhdessäkin välissä poika muistutti lähinnä sumopainijaa, kun omistaja oli antanut liikaa hirssintähkiä syötäväksi. Onneksi ylimääräiset grammat saatiin kuitenkin pois kevyemmällä ruoalla ja liikunnalla. Harmikseni Rolle löytyi mökistään pois nukkuneena n. 1 v 2 kk ikäisenä.

Ringo oli pojista toimeliaampi ja rakasti juoksupyörässä viipottamisesta, sekä terraarion ympäri kaivamisesta. Ringo sai nauttia vanhuuspäivistään 110 x 45 cm terraariossa ja oli hamsulan lellikki, joka osasi tulla kerjäämään herkkuja tutulle paikalle. Lopulta herra piti lopettaa huonontuneen ihon ja kasvaimien takia, mutta ikää oli jo kertynyt kunnioitettavat 2 v 9 kk. Täytyy myöntää, että tämän vanhuksen takia ihastuinkin roboihin lopullisesti.

Ringo.

Rolle.

Seuraava hamsteri minulla oli pk creme naaras Aamu, joka tuli myös samaisesta eläinkaupasta kuin Namu ja pojat.
En ollut pahemmin suunnitellut toisen syrkin ottamista, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun näin tämän "eläkehamsterin" eläinkaupassa. Se oli jäänyt ainoaksi kauppaan tuodusta isosta hamsteriläjästä, jotka joku perhe oli tuonut. Ikää neidillä oli jo vähän yli vuosi, joka oli varmaan syynä, ettei kukaan ollut häntä ostanut. Niimpä maaliskuussa 2012 Aamu saapui kotiin.

Aamu oli luonteeltaan mitä ihanin ja kaikki hoitotoimenpiteet sai tehtyä aina vaivatta. Aamun seurasta sain nauttia vuoden verran, kunnes eräänä päivänä vanhus alkoi hoipertelemaan erittäin pahasti. Liikkuminen oli erittäin hidasta ja näytti siltä, että tasapaino oli alkanut mennä. Kauaa en tätä jäänyt katsomaan, kun varasin ajan eläinlääkärille ja Aamu pääsi autuaammille pähkinämaille yli kahden vuoden iässä.

Tämmöinen postaus tällä kertaa. Pahoittelen tekstin laatua, kun en pidä itseäni hääppöisenä kirjoittajana. :)